Sen pinta-ala on viisi miljoonaa neliökilometriä, ja se haastaa nykyiset teoriat mantereiden rakenteesta, evoluutiosta ja luokittelusta.
Zealandia, Tyynenmeren pohjalle uponnut manner, paljastaa maapallon muodostumisen ja geologisen kehityksen salaisuudet
Geologit ovat vahvistaneet kadonneen mantereen sijainnin Tyynenmeren eteläosassa. Tämä laaja alue, nimeltään Zealandia, kattaa noin viisi miljoonaa neliökilometriä, vaikka 95 % sen pinnasta on veden alla.
Tämä löytö tarjoaa uuden näkökulman mantereiden rakenteeseen ja herättää uusia kysymyksiä Maan geologisesta kehityksestä.
Zealandian muodostuminen liittyy supermanner Gondwanaan, joka yli 100 miljoonaa vuotta sitten kattoi alueen, jonka tunnemme nykyään Etelä-Amerikkana, Afrikkana, Antarktikkana, Australiakana ja Aasian alueina.
GNS-tutkimuslaitoksen johtajan Nick Mortimerin mukaan, joka johtaa useita tutkimuksia tällä alueella, Zealandia alkoi irtautua Gondwanasta noin 85 miljoonaa vuotta sitten.
Alun perin tämä alue sijaitsi merenpinnan yläpuolella, mutta erilaiset tektonisten voimien muutokset johtivat sen kuoren ohenemiseen ja lopulta uppoamiseen veden alle. ”Nykyään Zealandia, huolimatta siitä, että se sijaitsee pääosin veden alla, on edelleen erittäin arvokas tieteelliseltä kannalta”, sanoi Mortimer.
Tutkijat vahvistavat, että Zeeland, joka oli yhteydessä Gondwanaan, sijaitsi miljoonia vuosia sitten merenpinnan yläpuolella.
Vaikka jotkut geologit ovat vuosikymmenien ajan olettaneet, että tämä piilossa oleva alue on mannermaista, monet ovat olleet skeptisiä ja väittäneet, että kyseessä on mannerlaattojen fragmentteja tai vedenalaisia kohoamia.
Uudet tutkimukset, joita tukevat edistyneet menetelmät, kuten geokronologia, ovat kuitenkin toimittaneet vakuuttavaa näyttöä Zealandian luokittelemiseksi mantereeksi.
Tutkijoiden mukaan tämä menetelmä käyttää radioaktiivista hajoamista kallioperän iän määrittämiseen, mikä mahdollistaa alueen geologisen muodostumisen tarkan kronologian laatimisen.
”Analysoimalla näitä kiviä ja tutkimalla niiden magneettisia poikkeamia, pystyimme laatimaan kartan Pohjois-Zealandin tärkeimmistä geologisista yksiköistä”, tutkijat kuvaavat yksityiskohtaisesti raportissaan
Magneettiset tiedot olivat myös ratkaisevassa roolissa Zealandin ääriviivojen ja rajojen määrittämisessä. Tutkijat havaitsivat vulkaaniseen aktiivisuuteen liittyviä säännönmukaisuuksia ja osoittivat, että kyseessä ei ole pelkkä merialue, vaan rakenteeltaan virallisesti tunnustettujen mantereiden kaltainen alue.
Saman sivuston mukaan nykyaikaisilla pohjan syvyyden mittaamiseen käytetyillä laitteilla kerätyt näytteet sisälsivät hiekkakiveä, vulkaanista kiviä ja basaltista laavaa, jotka on ajoitettu varhaiselta liitukaudelta eoseeniin.
Prosessi, joka johti Zealandin uppoamiseen, selittyy tektonisten laattojen liikkeillä. Nämä suuret maankuoren massat liikkuvat ajan myötä ja joskus kohtaavat, muodostaen subduktioalueita, joissa yksi laatta uppoaa toisen alle.
Zealandin tapauksessa levyn oheneminen antoi merelle mahdollisuuden tulvia suurimman osan alueesta, jättäen näkyviin vain muutamia pisteitä, kuten Uuden-Seelannin saaret.
Sen lisäksi, että tämä löytö on vaikuttanut merkittävästi tiedeyhteisöön, se on tärkeä kontinentin kehityksen ymmärtämiselle ja sen kannalta, miten mannerlaattojen liike vaikuttaa merenpinnan korkeuteen, ilmastoon ja biologisen monimuotoisuuden jakautumiseen.
”Se, että Zealandia on veden alla, ei millään tavalla vähennä sen geologista merkitystä”, totesi GNS Science -tutkimuslaitoksen tutkija. Mukaan myöhäisliitukaudelta peräisin olevat kerrostumat osoittavat, että osa mantereesta oli pitkään vedenpinnan yläpuolella, ennen kuin se upposi kokonaan veden alle.
Vaikka Zealandia erottuu koostaan ja ainutlaatuisuudestaan, muut vastaavat rakenteet planeetalla ovat myös herättäneet geologien kiinnostuksen. Zealandian koko ja eheys erottavat sen kuitenkin muista veden alle jääneistä osista, joita analysoidaan mahdollisina mikromantereina.
Teknologiat, kuten seismiset mittaukset ja syvänmeren poraus, voivat paljastaa lisätietoja sen sisäisestä rakenteesta, historiasta ja vaikutuksista maa- ja meriekosysteemeihin miljoonien vuosien aikana.
Zealandian tutkimuksen edetessä tutkijat toivovat saavansa tietoja, jotka vahvistavat muita teorioita mannerten ajelehtimisesta ja tektonisten laattojen kokonaisvaikutuksesta maapallon maapinnan jakautumiseen.
Nämä tutkimukset voivat vielä tarkistaa mannerten luokittelua ja antaa uuden käsityksen siitä, miten maapallon pinta on muodostunut ja muuttunut historian aikana.
