Kaikki eivät pysty muistamaan uniaan. Herätessään jotkut säilyttävät hämärät muistot, kun taas toiset pystyvät muistamaan erittäin tarkasti, mitä he ovat nähneet unessa. Se, mitä aivoillemme ja kehollemme tapahtuu unen aikana, on edelleen mysteeri. Tieteen mukaan ero niiden välillä, jotka muistavat unensa, ja niiden, jotka eivät muista, on kuitenkin selitettävissä. Tosiasiat osoittavat, että lähes kaikki näemme unia nukkuessamme ja voimme tehdä niin suurimman osan yöstä. Psychology of Communication -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa otokseen valittiin 217 tervettä aikuista 18–70-vuotiaita. Osallistujien unet rekisteröitiin laitteiden ja psykometristen testien avulla, jotta saatiin lisätietoa heidän unistaan.
Psykologia positiivinen suhtautuminen uniin
Tulokset osoittavat, että on olemassa muuttujia, jotka vaikuttavat tällaisiin kokemuksiin. Positiivinen suhtautuminen uniin, suuri taipumus mielikuvituksen vaelluksiin ja unen vaihe, jossa on paljon kevyttä unta, lisäävät unien muistamisen todennäköisyyttä. Lisäksi unien muistamiseen vaikuttavat yön aikana tapahtuvat muutokset unen vaiheissa.
Jopa muistamiskyky vaihtelee vuodenajan mukaan. Osallistujat muistivat enemmän unia talvella kuin keväällä tai syksyllä.
Kuten yksi tutkimuksen päätekijöistä, Giulio Bernardi, selitti lehdelle, siihen vaikuttavat useat tekijät. ”Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että kyky muistaa unia (tunnetaan myös nimellä ”unien muistaminen”) ei ole pelkkä sattuma, vaan se heijastaa henkilökohtaisia asenteita, kognitiivisia ominaisuuksia ja unen dynamiikkaa”, Bernandi sanoo.
Unet ovat olleet monien tutkimusten kohteena. Toisen, Johann Wolfgang Goethe -yliopiston (Saksa) tutkijaryhmän tekemän tutkimuksen mukaan sähköstimulaatio voi auttaa meitä hallitsemaan unia. Kokeen tarkoituksena oli selvittää 27 vapaaehtoisella, onko aivojen stimuloinnilla mahdollista saada aikaan tietoisia unia, eli unia, joissa täydellisen tietoisuuden lisäksi voi myös ohjata ja hallita untaan.
Asiantuntijat arvioivat kunkin osallistujan hermojen toimintaa unen aikana. Kun osallistujat saavuttivat kolmen minuutin syvän unen vaiheen, jossa aivojen aktiivisuus lisääntyy, tutkijat antoivat gamma-aaltojen sähköisiä ärsykkeitä eri taajuuksilla otsa- ja ohimolohkoihin. Hetken kuluttua asiantuntijat herättivät vapaaehtoiset ja ohjasivat heidät LuCiD-järjestelmän läpi – menetelmän, joka on tarkoitettu unien luokitteluun eri tekijöiden perusteella.
