Muutama viikko sitten maapallolla tapahtui voimakas ilmakehän ilmiö: nyt näemme sen seuraukset.

10. toukokuuta 2024 voimakkaan auringonpurkauksen jälkeen maapalloon iski geomagneettinen supermyrsky.

Äärimmäinen ilmakehän ilmiö jätti odottamattoman jäljen maapallon ilmakehään muutama viikko sen jälkeen, kun voimakas aurinkomyrsky aiheutti ennennäkemättömän geomagneettisen supermyrskyn. Japanilaiset ja amerikkalaiset tutkijat ovat vahvistaneet, että tämä tapahtuma aiheutti epätavallisia häiriöitä maapallon ionosfäärin vähän tutkitussa osassa, joka tunnetaan nimellä E-kerros.

10. ja 11. toukokuuta tapahtunut ilmiö johtui suuresta aurinkopurkauksesta, joka vaikutti merkittävästi ilmakehän yläkerroksiin 90–120 kilometrin korkeudessa. Kyushun yliopiston tutkijat havaitsivat ensimmäistä kertaa merkittäviä muutoksia niin kutsutuissa satunnaisissa E-kerroksissa – ohuissa alueissa, joissa ionitiheys on suuri ja jotka syntyivät voimakkaasti myrskyn jälkeisen palautumisvaiheen aikana, kertoo Live Science .

Auringon myrskyn ilmakehän vaikutukset

Muutama viikko sitten maapallolla tapahtui voimakas ilmakehän ilmiö: nyt näemme sen seuraukset.

Käyttämällä yhdistettyjä avaruus- ja maapallon tietoja, mukaan lukien COSMIC-2-satelliitin ja 37 ionosondin havainnot, jotka on sijoitettu ympäri maailmaa, tutkijat pystyivät seuraamaan näiden poikkeavuuksien kehittymistä. Heidän analyysinsä mukaan nämä kerrokset ilmestyivät alun perin polaarisilla leveysasteilla ja laajenivat vähitellen kohti päiväntasaajaa, mikä viittaa muuttuneiden neutraalien tuulien vaikutukseen E-alueella

. Vaikutukset olivat erityisen selviä Kaakkois-Aasiassa, Australiassa sekä Tyynenmeren etelä- ja itäosissa . Myrskyn laajuus, jonka Dst-indeksi oli alle -400 nT, antoi selkeän kuvan siitä, miten alempi ionosfääri voi reagoida äärimmäisiin aurinkotapahtumiin, mitä aiemmin pidettiin epätodennäköisenä tässä nimenomaisessa ilmakehän osassa.

Näillä muutoksilla on tärkeitä käytännön seurauksia. Sporadiset E-kerrokset voivat häiritä radioliikennettä K- ja VHF-taajuuksilla, joita käytetään laajasti ilma- ja meriliikenteessä. Ymmärrys siitä, miten nämä kerrokset muodostuvat ja käyttäytyvät korkean auringon aktiivisuuden olosuhteissa, on avainasemassa teknisen toimintahäiriöiden ennustamisessa ja avaruussään varautumisen parantamisessa.