Vuonna 1998 löydetyt nelivuotiaan pojan jäännökset ovat yksi merkittävimmistä löydöistä, jotka koskevat neandertalilaisten ja nykyihmisten välisiä suhteita.
Lapedo-lapsi, joka löydettiin vuonna 1998 Lagar Velho -luolasta Keski-Portugalista, on yksi merkittävimmistä löydöistä neandertalinihmisten ja nykyihmisten välisistä suhteista. Noin nelivuotiaan lapsen luuranko osoittaa anatomisia piirteitä, jotka ovat ominaisia molemmille lajeille. Viime aikoihin asti tarkkaa ajoitusta ei ollut, joten sitä ei voitu sijoittaa tarkasti evoluutiokehitykseen. Nyt uusi tutkimus ajoittaa sen iäksi noin 28 000 vuotta sitten ja tarjoaa konkreettista näyttöä kahden ryhmän välisestä risteytymisestä.
Kansainvälisen ryhmän johtama tutkimus vahvisti yhdisteitä käyttävän radiohiilianalyysin (CSRA) avulla, että lapsi eli välillä 25 830 ja 26 600 eKr . Arkeologi Bethan Linskott Miamiin yliopistosta koki tämän läpimurron myös emotionaalisesti: ”Onnistunut tapaaminen lapsen kanssa oli kuin pienen palan hänen historiansa palauttaminen, mikä on suuri etuoikeus.”
Hautajaisrituaali, joka kertoo ihmisyydestä
Lapsen hauta paljastaa symbolisen kontekstin. Hänen jäännöksensä oli peitetty punaisella okralla , joka oli todennäköisesti osa hautavaatteita, mikä viittaa huolellisesti suunniteltuun rituaalikäytäntöön . Arkeologit löysivät ruumiista nuoren kanin luita, jotka tulkittiin uhrilahjaksi. Muut esineet, kuten hiili tai hirven luut, olivat vanhempia, mikä sulkee pois niiden suoran yhteyden hautaan.
Anatomian kannalta Lapedon lapsi vahvistaa hypoteesia neandertalilaisten ja sapiensien risteymisestä. Hänen ulkoneva leuka muistuttaa nykyihmistä, ja hänen lyhyet, jykevät jalkansa ovat tyypillisiä neandertalilaisille. Tämä hybridiprofiili, jota oli vaikea tulkita vuosikymmeniä sitten, on nyt järkeenkäypä paleogenetiikan saavutusten ansiosta.
Lapsen oikean sädeluun fragmentit.
Nykyiset tutkimukset osoittavat, että afrikkalaiset ihmiset ovat säilyttäneet noin 2 % neandertalilaisen genomista. Lapedon lapsi on näkyvä ja konkreettinen esimerkki tästä yhteisestä perinnöstä. Hänen löytönsä vahvistaa ajatuksen, että konfliktien lisäksi paleoliittisessa Euroopassa oli myös kontakteja, rinnakkaiseloa ja jopa integraatiota ihmislajien välillä.
Tämän lapsen luurangon tutkiminen ei vain laajenna tietämystämme ihmisen evoluutiosta, vaan saa meidät myös pohtimaan emotionaalista jatkuvuutta esi-isiemme ja meidän välillä. Vaikka Lapedon lapsen syntymän ja maatalouden syntymisen välillä 10 000 eKr. on kulunut enemmän aikaa kuin tuosta ajasta nykypäivään, hänen hautansa heijastaa syvästi inhimillisiä tunteita ja perhe-elämää.
