Tämä tapahtuma on jälleen noussut huomion keskipisteeksi yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin.
Yli kaksi vuosikymmentä löytönsä jälkeen kuuluisa ”Lapedo-lapsi” on jälleen noussut arkeologian maailmaan. Innovatiivisen radiohiiliajoitusmenetelmän avulla kansainvälinen tutkijaryhmä on onnistunut määrittämään tarkemmin tämän lapsiluurangon iän, jota pidetään yhtenä Euroopan paleoliittisen kauden salaperäisimmistä löydöistä.
Luuranko löydettiin vuonna 1998 Lagar Velho -luolasta Lapedo-laaksossa lähellä Leiriaa, Portugalissa. Siitä lähtien se on ollut kiivaan tieteellisen keskustelun aiheena sen sekalaisten anatomisten piirteiden vuoksi: kallon ja leukaluun piirteet ovat nykyisen Homo sapiensin piirteitä, mutta jalkojen luut ovat lyhyitä ja vahvoja, kuten neandertalilaisilla.
Vuosien ajan yritykset ajoittaa jäännökset tarkasti ovat olleet vaikeita luukollageenin huonon säilyvyyden ja näytteiden saastumisen vuoksi. Oxfordin yliopiston uusi tutkimus on kuitenkin voittanut nämä esteet käyttämällä edistynyttä tekniikkaa, joka eristää tietyt aminohapot, minimoi kontaminaation vaikutukset ja mahdollistaa luotettavamman ajoituksen.
Johtava tutkija Bethan Linscott selitti, että ”keskeistä oli keskittyä yksittäisiin aminohappoihin kollageenissa, mikä antoi meille puhtaamman ja tarkemman radiohiilisignaalin”. Nyt tätä menetelmää voidaan soveltaa muihin ikivanhaan ihmisen jäännöksiin, mikä avaa uusia mahdollisuuksia ihmisen Euroopassa oleskelun kronologian rekonstruoimiseksi.
Kun ”Lapedan lapsi” ilmestyi ensimmäisen kerran 1990-luvun lopulla, sen tulkinta mahdollisena nykyihmisen ja neandertalinihmisen hybridinä sekä sen monimutkainen hautajaisrituaali herättivät tiedeyhteisössä huomattavaa skeptisyyttä.
Löytö tehtiin lähes kymmenen vuotta ennen ensimmäisen neandertalilaisen genomin sekvensointia, joka oli läpimurto, joka muutti radikaalisti käsityksemme kahden lajin välisestä risteytymisestä. Nykyään, muinaisen DNA:n analyysin ansiosta, tiedämme, että Homo sapiens ja Homo Neanderthal eivät vain eläneet rinnakkain, vaan risteytyivät toistuvasti tuhansien vuosien ajan, jättäen pysyvän geneettisen jäljen nykyisiin ihmispopulaatioihin.
