Tällä hetkellä laji on uhanalainen ihmisen toiminnan vuoksi sen elinympäristössä.Se voi kuulostaa joltakin romaanista, videopelistä tai elokuvasta, jonka tapahtumat sijoittuvat fantasiamaailmaan, mutta se on täysin todellinen eläin, jonka ominaisuudet ovat herättäneet tiedeyhteisön huomion. Ja siihen on hyvät syyt. Sen nimi kertoo jo paljon, sillä se on tulivuorietana.
Chrysomallon squamiferum, joka tunnetaan myös nimellä ”suomuiset kotilot”, on vatsaeläinluokan, suurimman nilviäisten luokan, laji, jonka elinympäristö on hydrotermisissä lähteissä Intian valtameressä 2400–2900 metrin syvyydessä. Nämä ovat merenpohjassa olevia aukkoja, joissa on usein vulkaanista toimintaa ja joista purkautuu geotermistä vettä, jonka lämpötila voi nousta 400 asteeseen. Tämä on tämän omalaatuisen etanan koti, joka valitettavasti on uhanalainen.
Vuonna 2018 Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) lisäsi tulivuorisimpukan punaiselle listalle, jossa on lueteltu kaikki uhanalaiset lajit. Chrysomallon squamiferumin tapauksessa syy liittyy kaivostoiminnan aiheuttamaan uhkaan sen elinympäristölle.
Tämä olento on Chrysomallon squamiferum, joka tunnetaan nimellä tulivuorikotilo.
Chrysomallon squamiferum tunnetaan nimellä ”tulivuorikotilo” sen luonnollisen elinympäristön vuoksi. Sitä kutsutaan kuitenkin myös ”meren pangoliiniksi” yhden sen vaikuttavimmista ominaisuuksista, sen rautapanssarista, vuoksi. Tämä ainutlaatuisuus on motivoinut joitakin tärkeimpiä tutkimuksia, joita on tehty tästä vatsattomasta nilviäisestä, kuten esimerkiksi erikoistuneessa lehdessä ”Nature Communications” julkaistu tutkimus. Tutkijat ovat tutkineet tätä biomineralisoitunutta panssaria ja määrittäneet kaksi kiinteää osaa sen rakenteesta. Toinen niistä on alaosa, jolla se liikkuu ja jonka pinta on peitetty tiheillä kitiiniskleriteillä, jotka ovat kovettuneita levyjä. Tämä alue on yhdessä kuoren kanssa mineralisoitunut rautasulfidilla. Tutkimuksesta vastaavat tutkijat huomauttavat, että tulivuorikotilo on ainoa tunnettu monisoluinen eläin, joka käyttää rautaa ”merkittävänä” komponenttina ”luurankonsa rakentamisessa”.
Toisaalta sen ruokailutottumukset ovat yhtä hämmästyttäviä, sillä sen väitetään syövän mitään. Harriet Wood, asiantuntija Cardiffin kansallismuseossa Walesissa, Isossa-Britanniassa, selittää, että tulivuoren etana on kehittänyt symbioottisen suhteen sisällään elävien bakteerien kanssa. Siksi ne vastaavat sen ravitsemuksesta, joka on välttämätöntä sen elintoimintojen ylläpitämiseksi. Itse asiassa 9 % sen ruumiinpainosta on varattu ruokatorvessa sijaitsevalle rauhaselle, joka vastaa näiden bakteerien pitoisuudesta.
