Arkeologit ja tutkijat jatkavat yrityksiä selvittää kallon alkuperää.Arkeologit ja tutkijat ovat tehneet arkeologisen löydön Henanin maakunnassa Keski-Kiinassa, joka on kyseenalaistanut joitakin keskeisiä teorioita ihmisen evoluutiosta. Se, mikä näytti tavalliselta maatalouskaivaukselta Hualungdongin alueella, osoittautui yhdeksi viime aikojen hämmästyttävimmistä löydöistä paleoantropologiassa: noin 300 000 vuotta vanha kallo, joka ei vastaa yhtään aiemmin tunnettua ihmislajia.
Sisällysluettelo
Jäännökset analysoitiin kiinalaisten ja eurooppalaisten tutkijoiden ja arkeologien ryhmä, joka päätyi siihen tulokseen, että kallo on aiemmin näkemätön yhdistelmä nykyaikaisia ja primitiivisiä piirteitä. Tämä yhdistelmä herättää vakavia kysymyksiä hominidien evoluutiolinjoista Aasiassa, erityisesti keskipleistoseenikaudella, joka oli avainasemassa ihmislajien monimuotoistumisessa.
Arkeologien mukaan kallon, joka kuului noin 12–13-vuotiaalle nuorelle, kasvot ovat hämmästyttävän modernit ja muistuttavat nykyisen Homo sapiensin kasvoja. Kuitenkin muut kallon osat, kuten alaleuka ja kallon yleinen muoto, muistuttavat enemmän primitiivisiä lajeja, kuten Homo erectus tai jopa arkaisia hominidien muotoja, jotka olivat olemassa kauan ennen sitä. Tällaista yhdistelmää ei ole aiemmin dokumentoitu Aasiassa.
Arkeologien mukaan tämä löytö tekee vieläkin mystisemmäksi sen, että fossiili ei sovi mihinkään jo tunnettuihin lajeihin, kuten Homo erectus, Homo sapiens tai Denisovans . Itse asiassa asiantuntijat uskovat, että kyseessä voi olla uusi ihmislaji tai ainakin siirtymävaihe arkaaisempien muotojen ja nykyihmisten välillä.
Arkeologit ja tutkijat jatkavat yrityksiä selvittää kallon alkuperää.
Yksi tämän löydön jännittävimmistä näkökohdista on se, missä yhteydessä se tehtiin. Hualundung on ollut arkeologien kiinnostuksen kohteena jo vuosia, mutta tähän mennessä sieltä ei ole löytynyt näin merkittäviä todisteita. Se, että fossiili löydettiin alueelta, joka on niin kaukana Afrikasta – ihmiskunnan kehdosta – tukee myös ajatusta, että Aasia on ollut paljon aktiivisemmassa ja monipuolisemmassa roolissa ihmisen evoluutiossa kuin aiemmin on ajateltu.
Arkeologien ja tutkijoiden Kiinassa löytämä kallo
Tutkijat ovat todenneet, että kallon omistaneen teini-ikäisen pituus saattoi olla samanlainen kuin nykyihmisillä, vaikka luustossa oli joitakin erityispiirteitä, jotka erottivat hänet nykyisistä populaatioista. Hänen hampaidensa kehitys ja kallon saumojen sulkeutuminen viittaavat siihen, että hän oli kasvuvaiheessa, mikä antaa myös vihjeitä hänen ryhmänsä biologiasta.
Arkeologien mukaan nykyisten ja primitiivisten piirteiden rinnakkaiselo on johtanut asiantuntijat olettamaan, että tämä fossiili voi edustaa varhaista Homo sapiens -lajia, joka eroaa Afrikassa kehittyneestä lajista. Se voi myös olla hybridipopulaatio, joka on syntynyt useiden eri ihmislajien, kuten denisiläisten ja muiden toistaiseksi tuntemattomien ryhmien, välisten kontaktien seurauksena.
Joka tapauksessa löytö korostaa ihmisen sukupuun monimutkaisuutta. Tähän asti useimmat yleisesti hyväksytyt teoriat ovat perustuneet oletukseen, että Homo sapiens ilmestyi Afrikassa noin 300 000 vuotta sitten ja levisi sitten ympäri maailmaa. Tämä fossiili viittaa kuitenkin siihen, että ihmisen evoluutio ei ollut lineaarinen tai keskitetty prosessi, vaan pikemminkin toisiinsa kietoutunut verkosto populaatioita, jotka kehittyivät eri nopeuksilla ja monien geneettisten vaihtojen kautta.
Arkeologien mukaan löydön merkitys on niin suuri, että monet tutkijat vertaavat sitä jo Indonesian Homo floresiensis -löytöön, joka tunnetaan nimellä ”hobitti”, tai Siperiasta löydettyihin denisiläisten fossiileihin. Kaikki nämä löydöt pakottavat asiantuntijat tarkistamaan ihmiskunnan evoluutiokartan ja avaavat uusia mahdollisuuksia, mukaan lukien vielä luokittelemattomien ihmislajien olemassaolon.
Tällä hetkellä tutkijat ja arkeologit jatkavat kaivauksia Hualundonissa toivoen löytävänsä lisää jäännöksiä, jotka auttavat meitä ymmärtämään paremmin tämän salaperäisen populaation historiaa. Sillä välin löydetty fossiili on jo julistettu yhdeksi paleoantropologian tärkeimmistä löydöistä, joka voi muuttaa käsityksemme siitä, mistä olemme tulleet ja miten meistä on tullut sitä, mitä olemme.
