Nousevat hinnat ja 1200 euron vuokra pakottavat yli 65-vuotiaan naisen vuokraamaan salaa asunnon, jotta hän saa rahat riittämään.
Sisällysluettelo
Maria Teresa, 80-vuotias leski ja eläkeläinen Barcelonasta, on niin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, että hänen vuokransa on 150 % suurempi kuin hänen eläkkeensä.
Hän ansaitsee 840 euroa kuukaudessa ja joutuu maksamaan 1200 euroa vuokraa. Tämä ero on pakottanut hänet jakamaan asunnon epävirallisesti kahden opiskelijan kanssa, jotta hän voi maksaa perusmenot ja pysyä pinnalla.
”Jos en jakaisi asuntoa kahden opiskelijan kanssa, en pystyisi selviytymään”, hän valittaa ja valittaa, ettei hänellä ole laillista sopimusta, joka vahvistaisi tämän alivuokrasopimuksen.
Kuinka selviytyä vuokrakuluista, kun ei ole eläkettä: tapaus leskestä, jolla on vähäinen tulo ja kohtuuttomat kulut
Maria Teresan tilanne pahenee yleisen hintojen nousun ja peruspalveluiden, kuten veden, kallistumisen vuoksi. Hän myöntää, että kalasta luopuminen ja teatterikäynnit ovat välttämättömiä uhrauksia, jotta hän saa rahat riittämään: ”Ruoka on niin kallista, että olen lopettanut kalan syömisen”, hän sanoo.
80-vuotias eläkeläinen elää pelossa, ettei hän saa jatkaa vuokrasopimustaan tai että hänelle määrätään sakkoja huoneiden vuokraamisesta ilman laillista lupaa. ”En ajatellut eläkettä, en ajatellut huomista, ja nyt se on täällä”, hän myöntää muistellen vuosia, jolloin hän mieluummin otti osan palkastaan ”pimeästi” maksamatta sosiaaliturvamaksuja.
Vuokra, joka vie hänen eläkkeensä ja jättää tilaa perustarpeille: Maria Teresan päivittäinen taistelu
Suurin ongelma, hän selittää, on resurssien puute, kun on kyse päivittäisten menojen, kuten ruoan, sähkölaskujen ja liikenteen, kattamisesta. Koska hänen todelliset tulonsa ovat pienentyneet yli 1 200 euron vuokran vuoksi, Maria Teresalla on vähän rahaa muihin tärkeisiin elämän osa-alueisiin.
Hän etsii kuitenkin pieniä vapauden hetkiä, jotka saavat hänet tuntemaan olonsa hyväksi, kuten tapaamiset ystävien kanssa tai käynnit tuetussa kuntosalissa, jossa hän maksaa 16 euroa vesijumppa-tunnista. ”En käy teatterissa tai elokuvissa. Ainoa ylellisyys, jonka voin itselleni sallia, on käynnit kuntosalilla”, hän sanoo.
Kuka olisi voinut kuvitella, että 80-vuotias eläkeläinen joutuu tekemään tällaisia uhrauksia? Hän myöntää olevansa huolissaan tulevaisuudesta, erityisesti niiden nuorten puolesta, jotka, kuten kaksi hänen kanssaan asuvaa tyttöä, joutuvat myös kohtaamaan vaikeuksia eläkkeellä, elleivät he maksa riittävästi.
Alla on lyhyt luettelo tärkeimmistä uhrauksista, joihin Maria Teresa on ryhtynyt kattamaan vähimmäiskulut:
- Muuta ruokavaliota: olet lopettanut joidenkin elintarvikkeiden, erityisesti tuoreen kalan, ostamisen niiden korkean hinnan vuoksi.
- Yhteisasuminen: vuokraat huoneita kahdelle opiskelijalle kattamaan suurimman osan vuokrasta.
- Luopua vapaa-ajasta: älä käy elokuvissa tai teatterissa.
- Etsi tuettuja vaihtoehtoja: ainoa ”nautinto” on kuntosali, ja sekin on tuettujen vaihtoehtojen ansiota.
”Etsin suojaa ikäni vuoksi”: eläkeläisen vaatimus, joka ei pysty tulemaan toimeen
Maria Teresa, joka maksoi sosiaaliturvamaksuja vain 11 vuotta työuransa aikana, katuu syvästi, ettei hoitanut asiaansa ajoissa. Nykyään hän on pakko vuokrata asuntoaan edelleen, jotta voi maksaa vuokran, mikä asettaa hänet oikeudellisesti epävarmaan asemaan. ”En ole varma, koska en voi vuokrata näitä huoneita opiskelijoille, koska se on kielletty”, hän selittää.
Hänen kertomuksensa korostaa eläkkeelle siirtymisen ankaruutta niille, jotka eivät ole maksaneet riittävästi maksuja tai eivät ole saaneet eläkettä, joka olisi pysynyt inflaation tahdissa. Leskeneläkkeen lisäksi hänellä ei ole muita tuloja. ”Haluaisin saada jonkinlaista turvaa ikäni vuoksi, jotta voisin selviytyä”, hän sanoo ja kehottaa viranomaisia kiinnittämään enemmän huomiota vähätuloisia ikäihmisiä kohtaan.
Kaikesta huolimatta hän yrittää säilyttää positiivisen asenteen, tapaa ystäviään juttelemassa ja kävelemässä. ”On kauheaa selviytyä nykyään kaikkien verojen ja menojen kanssa”, hän sanoo ja katsoo taaksepäin tunnustaen menneitä virheitään.
Lopulta hänen tarinansa on muistutus siitä, että eläkesuunnittelu ja sosiaaliturvamaksujen laillinen maksaminen ovat avaintekijöitä riittävän toimeentulon varmistamiseksi. Kun henkilökohtaiset olosuhteet tai aiemmat päätökset ovat johtaneet äärimmäiseen köyhyyteen, on kuitenkin löydettävä kiireellisesti ratkaisuja, jotka takaavat ainakin kunnollisen ja kohtuuhintaisen asunnon ikääntyneille.
