Kansainvälinen aloite tähtää yli puoli vuosisataa sitten mereen heitettyjen ydinjätteiden ympäristövaikutusten arviointiin.
Vuosina 1946–1990 useat eurooppalaiset maat upottivat tarkoituksella yli 200 000 radioaktiivista tynnyriä Atlantin valtameren syvyyksiin. Nämä bitumilla tai sementillä suljetut säiliöt sijoitettiin Atlantin koillisosassa sijaitseville syvänmeren tasangoille yli 4 000 metrin syvyyteen ja noin 600 kilometrin päähän Nantesin rannikosta Ranskassa.
Tänä kesänä monialainen NODSSUM-missio, jota johtaa Kansallinen tiede- ja tutkimusneuvosto (CNRS) yhteistyössä Ranskan merentutkimusinstituutin (Ifremer) Ranskan kansallisen ydinturvallisuus- ja säteilysuojeluviraston (ASNR) ja muiden kansainvälisten kumppaneiden kanssa, lähtee kuukauden mittaiselle retkelle etsimään ja arvioimaan näiden uponneiden tynnyrien kuntoa.
Ensimmäinen vaihe, joka alkaa 15. kesäkuuta, keskittyy 6000 neliökilometrin merenpohjan kartoittamiseen korkean resoluution kaikuluotaimella ja autonomisella vedenalaisella laitteella UlyX, joka pystyy toimimaan yli 4000 metrin syvyydessä.
Ympäristövaikutusten arviointi
Tynnyrien löytämisen lisäksi tutkijat keräävät vesi-, sedimentti- ja merieläinnäytteitä radioaktiivisten isotooppien esiintymisen ja käyttäytymisen analysoimiseksi syvänmeren ekosysteemissä. Näiden näytteiden avulla he voivat arvioida radioaktiivisen jätteen mahdollisia vaikutuksia meren biologiseen monimuotoisuuteen ja syvänmeren ekosysteemien dynamiikkaan.
Turvallisuuden varmistamiseksi tutkimusaluksella toteutetaan säteilysuojelutoimenpiteitä , mukaan lukien näytteiden ja laitteiden seuranta ja valvonta keräämisestä rannikon laboratorioihin saakka.
Ensimmäisen tutkimusmatkan aikana kerätyt tiedot käytetään toisen tutkimusmatkan suunnitteluun, joka keskittyy tynnyrien välittömään ympäristöön . Tässä vaiheessa käytetään miehitettyjä vedenalaisia laitteita tai kauko-ohjattavia robotteja, jotka on varustettu mekaanisilla käsillä, tynnyrien suoraa havainnointia ja näytteiden ottamista niiden läheisyydestä varten.
NODSSUM-missio on osa PRIME RADIOCEAN -hanketta, jonka tavoitteena on parantaa ymmärrystä radioaktiivisen jätteen meriympäristöön liittyvistä riskeistä ja edistää turvallisempaa ja kestävämpää ydinjätteiden hallintapolitiikkaa.
